Järjen veit ja minusta orjan teit
Kun lempes annoit
Ja kestävän sen vannoit
Mutt' kesti se vain hetkisen
Jo murheeksi vaihtuen
Sun sanas kuumat
Oli valhetta vain
Huulesi nuo jotka huuman ihanan soi
Kuumuuden huulilta toisen minulle toi
Oon raukka kun, nyt täytyy mun
Se kestää en estää voi
Mun syömmeeni onnen sä toit
Mun lemmestä nauttia soit
Nyt syömmeni rauhatta aina lyö
Ei suo sille lepoa päivä yö
Ei rauhaa kai milloinkaan saa
Ken lempeä vain janoaa
Nyt on rinnassain yksi toivomus vain
Toiset unhoita luokseni käy
