Laineen Piia
ei meistä koskaan tullut aikuisia
vaikka luulimme silloin
se leikkiä ei ollutkaan
Laineen Piia
muistan kasvojasi suloisia
nyt sua meikkivoiteiden alta tuskin tunnistaa
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
Laineen Piia
ei musta koskaan tullut tuomaria
olin laiska ja holtiton
kiinni mistään saanut en
Laineen Piia
vaikka muistot ovat katkeria
niin ne kertovat kaiken sen
mistä haaveilen
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
