Sä mulle lupasit ihmeen,
jota koskaan en kai toivonutkaan,
pikku Miranda.
Kuin kivi putosit maahan,
kun otteen päästit irtoamaan,
pikku Miranda.
Kadut pikku kaupungin,
täynnä ihmisiä, ääneti suo katsellessa.
Pitkät hiukset sekaisin,
kuin enkelillä tuulessa heiluessa.
Turvaköydet jälkeenpäin maasta löydettiin,
ne eivät silloinkaan,
olleet paikoilaana.
Ja nyt eivät pehmeät seinät,
eivät kalteritkaan
enää ahdista,
sua milloinkaan.
Kaikki kummalliset vaatteet
ja ne kummalliset aatteet,
joita päässäsi haudoit
tahdon unohtaa.
Samoin suttuisen meikin
ja sen järjettömän leikin, jota harrastit.
Ei niistä saduista koskaan,
toteutunut ainoakaan,
pikku Miranda.
Ei tullut valkoista ratsua,
ei ritari haarniskassaan,
pikku Miranda.
Kadut pikku kaupungin,
täynnä ihmisiä, ääneti suo katsellessa.
Pitkät hiukset sekaisin,
kuin enkelillä tuulessa heiluessa.
Turvaköydet jälkeenpäin maasta löydettiin,
ne eivät silloinkaan,
olleet paikoilaana.
Ja nyt eivät pehmeät seinät,
eivät kalteritkaan
enää ahdista,
sua milloinkaan.
Kaikki kummalliset vaatteet
ja ne kummalliset aatteet,
joita päässäsi haudoit
tahdon unohtaa.
Samoin suttuisen meikin
ja sen järjettömän leikin, jota harrastit.
Lepää rauhassa,
pikku Miranda.
Lepää rauhassa,
sirkusprinsessa.
Pikku Miranda
