Hän saapui keskiyöllä
näin viikattenkin vyöllä
tuo nuori nainen
ikuisuuden harso silmillään.
Hän kertoi kylmin huulin
kuin kaukaa äänen kuulin
oon sieltä mistä takaisin
ei tulla elämään.
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä katsettansa turhaan hain
näin pohjattomat silmät vain
kun katsoin niihin tunsin
että häntä rakastin.
Voi poika parka kuolemaa
ei yksikään voi rakastaa
vain hengen sulta veisin
kylmin, jäisin suudelmin.
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Sun täytyy olla vanki maan
ei sielus pääse kahleistaan
on yksinäisyys kohtalosi
auttaa voi mä en.
Sä vaikka kaiken oikein teet
sua seuraa aina kyyneleet
Ei murheistansa irti pääse
koskaan ihminen.
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Mä pyysin, suukko muuta ei
hän viikatteensa naulaan vei
ja tunsin hänen syleilynsä
kylmän jäätävän.
Hän lähti, otti viikatteen
jäin yksin yöhön hiljaiseen
En enää pelkää kuolemaa
nyt kaiken ymmärrän.
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Hän saapuu vielä tiedän sen
kun aika vierii täyttyen
niin silloin suostuu varmaankin
hän yhteen suudelmaan.
Tuon suudelman kun hältä saan
voin vihdoin jättää kylmän maan
ja silloin pääsee myöskin sielu
irti kahleistaan.
En itselleni rauhaa saa
kun rakastan vain kuolemaa
mä ootan että saapuisi
tuo nainen tummissaan.
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
Aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
aaa aaa aaa aa aaa aaa aaa a
