Lähdin kun oli liian vaikeata olla
olit kaikista tärkein
nyt en tiedä missä meet
kaikesta täytyy puhuu niin sä aina sanoit
mutta sotku on sotku
niin se on ja minkäs teet
Sanat on ilmaa ne ei estä
se että pelkää se ei estä
mitään ja mihinkään ei pysty valmistautuun
sinäkin teit sen kaiken miksi
jo etukäteen menin palasiksi
satutit enemmän kuin kukaan muu
Ja nyt mä annan olla
huudan mun surut tuuleen
päätän et tää on tarpeeksi
joskus vielä
kaikki tai niin mä luulen
annetaan, saadaan anteeksi
Tahdon sua samaan aikaan lohduttaa ja lyödä
huutaa karjuu ja halata
ja sanoo hyvin käy
talvi on tullut
keskusta on täynnä sohjoo
jossakin on nyt valo vaikkei tänne sitä näy
Miten voin tietää koska mennä
pitääkö vielä teeskennellä
mikä on oikein väärin mikä tapahtuu
minäkin tein ne kaikki joita
jo etukäteen mietin ettei noita
satutin enemmän kuin kukaan muu
Ja nyt mä annan olla
huudan mun surut tuuleen
päätän et tää on tarpeeksi
joskus vielä
kaikki tai niin mä luulen
annetaan, saadaan anteeksi
Annan olla
huudan mun surut tuuleen
päätän et tää on tarpeeksi
joskus vielä
kaikki tai niin mä luulen
annetaan, saadaan anteeksi
