Rakastan, Rakastan, Rakastan - Marita Taavitsainen

Vaikka kirjoista löytyisi neuvoja moniakin.

Ne ei riitä vaan tarvitaan aivan omiakin.

Mitä sillon mä teen, minne oikein nyt meen

Kun surun utuinen harso silmistäin piirtyy.

Rakastan, rakastan, rakastan,

joka ainoaa nauravaa suuta

Kun niitä katselen kahdehtien, tunnen saavani voimaksi sen.

Rakastan, rakastan, rakastan

Kyyneleitäkin ilman muuta

Vain sillon tietäisin mitä on olla onnellinen.

Jotain kaunista tässäkin päivässä varmasti on.

Sitä sielunsa silmillä ei näe taipumaton.

Ehkä parempi ois,

luoda kuorensa pois.

Ja painaa lämpöinen suukko maailman huuliin.

Rakastan, rakastan, rakastan,

joka ainoaa nauravaa suuta

Kun niitä katselen kahdehtien, tunnen saavani voimaksi sen.

Rakastan, rakastan, rakastan

Kyyneleitäkin ilman muuta

Vain sillon tietäisin mitä on olla onnellinen.

Rakastan, rakastan, rakastan,

joka ainoaa nauravaa suuta

Kun niitä katselen kahdehtien, tunnen saavani voimaksi sen.

Rakastan, rakastan, rakastan

Kyyneleitäkin ilman muuta

Vain sillon tietäisin mitä on olla onnellinen.

Vain silloin tietäisin mitä on olla onnellinen.