Elokaunokki yksin oli eksynyt,
vain tuonne viljapellon kesken.
En minä tyttösiä lempinyt
ja sitten rakastuinkin leskeen.
Leskelle taitoin elokaunokin
ja hänpä mulle kahvit keitti.
Kamarissa hiljaa kuiskuttelin,
ikkunasta katsoi kuu.
Sillä lesken syli se on lämpöinen
ja lempeä on silmäin loiste.
Kerran kun on käynyt luona sen
jo haluaakin tulla toiste.
Elokaunokki tiesi että juttumme
nyt sopinut ei jäädä kesken,
yhteiset meidän on nyt tuttumme
kun minä olen nainut lesken.
Vielä kun taitan elokaunokin
niin hänpä mulle kahvit keittää.
Kamarissa nukkuu monta tenavaa,
ikkunasta katsoo kuu.
Aina lesken syli se on lämpöinen
ja lempeä on silmäin loiste.
Kenties moni kävi luona sen,
mutta minä poika tulin toiste.
Vielä kun taitan elokaunokin
niin hänpä mulle kahvit keittää.
Kamarissa nukkuu monta tenavaa,
ikkunasta katsoo kuu.
Aina lesken syli se on lämpöinen
ja lempeä on silmäin loiste.
Kenties moni kävi luona sen,
mutta minä poika tulin toiste.
