Kun Vihtori takkinsa naulaan nakkaa
silloin pirttihin väkeä jo pakkaa.
Vaari jo tanssitti naapurin akkaa
vaikkei peli vielä soinutkaan.
Piialta hommat menivät myttyyn
innoissaan tallasi taikinapyttyyn.
Muorinkin rintahan into jo syttyy,
huuteli, pannaanpa tanssiksi vaan.
Hei Taavetti yhdellä koivella loikki,
puujalka katkesi polvesta poikki.
Eukko se nurkassa itki ja voihki,
mut Taavetti ei ollu moksiskaan.
Rengin alta meni murskaksi tuoli,
housuista repesi se istumapuoli.
Kattikin pinkaisi aivan kuin nuoli.
Toiset jatkoivat tanssiaan.
Kas Vihtori osasi ne soiton alkeet
paljon kestivät haitarin palkeet.
Ääni oli heliä, Viipurin peliä
yskä ja nuha ei vaivaakaan.
Räätäli heilutti kyynäräkeppiä,
huuteli soitahan Oonesteppi.
Loppui meteli, kun Vihtori veteli
komialla Viipurin pelillään.
