Tuijotan yötä en unta mä saa
kun usvassa kaupunki nukkuu
pimeän kulkijat jää oven taa
ja sydämet suruunsa hukkuu
pian mun aikani on viimeisen tuomion
kuulin ja lähdin luotasi pois
on kai näin helpompaa
sua säästää mä saan
viime hetki niin vaikeaa ois
Aamuyön yksinäisyys
kutsuu mua sun syleilyys
enää on vain muistoille aikaa
Outo maa oottaa jo mua
enää en nähdä saa sua
tämä yö on muistojen aikaa
Sieluni silmissä katoavaa
menneisyyttäni pimeys suojaa
aamu ei lohduta yön valvojaa
mä ootan vain viestini tuojaa
sitä kestäisi en
jollei läheisyyden tunne kanssasi
luonani ois
olit valoni mun eiliseen takerrun
vaikka näin sen jo kiitävän pois
