(Säv. Kari Litmanen, san. Turkka Mali)
On tuulinen yö ja maininkien
nään huuhtovan pintaa suurten kallioiden.
Ja lokkien nään noin kaartelevan
niin seuraan taas niiden haluan.
Kuin villit linnut pois tahdon täältä,
noin meren yllä liitää siivin puhtaan valkoisin.
Kuin villit linnut taas pilven päältä
sais hetken maailmaa katsella vain kauempaa.
Vaan tiedänhän sen; tänne mä jään.
Vain katselen lintuun kauas liitelevään.
Näin haaveissa vaan mä liidellä saan.
En olla voi vapaa milloinkaan.
Kuin villit linnut pois tahdon täältä,
noin meren yllä liitää siivin puhtaan valkoisin.
Kuin villit linnut taas pilven päältä
sais hetken maailmaa katsella vain kauempaa.
noin meren yllä liitää siivin puhtaan valkoisin.
Kuin villit linnut taas pilven päältä
sais hetken maailmaa katsella vain kauempaa.
Syleilyssä tuulen kauan viipyisin,
suruistaan näin luopua vois vihdoinkin.
Vielä kerran saa sielun puhdistaa,
taakse jäisi ahdistava maa.
Kuin villit linnut pois tahdon täältä,
noin meren yllä liitää siivin puhtaan valkoisin.
Kuin villit linnut taas pilven päältä
sais hetken maailmaa katsella vain kauempaa.
Kuin villit linnut pois tahdon täältä,
noin meren yllä liitää siivin puhtaan valkoisin.
Kuin villit linnut taas pilven päältä
sais hetken maailmaa katsella vain kauempaa.
