Pois musta kaikki musta paha maailma.
Täs maailmojen laidal mä oon paikal välil maan ja taivaan uskonko enää jumalaan.
Uskonko enää systeemiin mitä meille luvataan. Luotanko mun systeriin, luotanko mun ystäviin. Luotinko mun perheesee ku tein mitä lystäsin.
Mul ei ollu ketään joka olis mut herättäny, en oo kohdannu onglelmaa viel mitä en olis selättäny.
Silti en oo kokonainen vielläkään.
Elämä ylös alas virran vietävää. Mun tie ehkä alussa mut pieni tarina täs sadussa.
Tuomitsette sen jos jengi ei ravaa mun rapussa.
Ja kusihatussa te väitätte mun olevan ja muutenki mua syytetään kunnes syyttömäks todetaan.
Helsinki, pienois malli iso omena.
Mun pienes pääs sisällä mä huudan sielki viel kovempaa.
Mä en haluu ees nähä koko totuutta. Lopulta oon oppinu joukkoon sopeutuu. Nähny kovuutta kun ihmiset toisiaan satuttaa ja evoluutio nopeutuu, alusta. En mä haluu ees nähä koko totuutta tai viel vähempää tietää ku kattoo tät porukkaa, mitä tääl riehuu vapaan nykyään joukko haluu tappaa myssy pääs kun ne vapauden sytyttää. Nää mut näit myssypäit pysäytä kukaan mut eikä kyl pysäytä muakaan. Huokaan helpotuksest et oon näin laiha vaikka tykkään syödä ruokaa.
Ja suokaa anteeks et veljiemme takii tääl kuollaan.
Seistään vieres viimiseen asti vaikka menis paskasti ja tulis turpaan koittaa osuu viel viimiseen tahtiin tahtiin .
Mun sydän meni jo aikoi sitte jo kahtiin .
Ihmiskunta syvällä viel selitti meit vahtii, vahtii .
Mun sydämmeni aikoi sitte jo kahtii, se lyö sen viimeseen tahtiin, tahtoo päästä pilviin mut tahtoo sen minkä sä pystyt näkee mun silmist, päästäkää must irti (päästäkää must irti) .
Liikaa harmait varjoi, tarkoin vartiotu päässäni.
checkaa mua, pojast ei tullukkkaa lääkärii, vaa kriminaali nuori pahempi puoli ku oli viistoist, suomi tietää. Ne on nähny mut, mun kasvot kaukaa, ikuinen nuori kuka mut pois vie täält. Päästä must irti on mun viiminen pyyntö. Usko ku katon ylös. Mun viiminen pyyntö, anna mun olla yksin ees hetki.
Et anna mun kulkee yksin tää retki. Mikä ei tapa ei kaada mua ikinä mul merkkaa sissi missi ja mun sydämmen kipinä. Sytyttää mut eloo hävittää mun pelon, lävistää mun kehoo niin ettet käsitä mun nerout.
En enää oo paha vaan hyvä ja sen välillä se aika on nyt käsillä kun valta vaihtuu.
Valtioiden välillä ja silloin unohtuu tamis. Tää aihe mulle yhtäku perhe ja illuminadi
Aika teki must raunion, haihtuu koko historia koht ja tulevaisuus on lasis ja töis kasist eteenpäin. Ja ainoo mikä jaksaa painaa eteenpäin on hasis, laihtuu ei syö.
Vittuilee mut ei lyö. Ei myös tiedä mitä tää työ vaatii, painajaisii joka yö pakko jaksaa maaliin mun jengi mun tukena ja jaetaan saaliit.
Mä oon vihanen ja kyllästyny tekee niinku käsketään. Eikä tää tilanne mua yllättäny etsä käännät selkäs ku ei oltu kavereita kai äskenkää.
(Siis) mulle on yhden tekevää se miks sä teet tai mikä sai sut tekemään sen.
