Juoksi tasangon poikki kengätön poika
Joka aamu saman puun juureen
Hän taivasta kaysoi kuin näkisi läpi
Ja kohotti kätensä tuuleen
Pienenä pisteenä kupeesta vuoren
Tunsi haukkansa liidon
Ja onnea täynnä hiljainen poika
Seurasi jokaisen piirron
Kylässä kansa päiväänsä nousi
Joku kohensi pihassaan tulta
Kylmän yön jälkeen lempeään valoon
Herätti auringon kulta
Eikä yksikään aavistaa voinut
Puhumattoman salaisuutta
Eivät nähneet mihin laskeutui lintu
Eivät nähneet kumppanuutta
Pyhä se hetki puuvanhuksen alla
Pyhä se liitto sanoja vailla
Haukka ja hiljainen poika
He istuivat alas kivien suojaan
Lintu pojan olkapäälle
Kumpikin tiesi vapautensa
Ja syyn viipyä täällä
He katsoivat laaksoon ja näkivät kauas
Poika hymyili ystävälleen
Hetkeä myöhemmin linnuista uljain
Levitti siipensä jälleen
Pyhä se hetki puuvanhuksen alla
Pyhä se liitto sanoja vailla
Haukka ja hiljainen poika
Toisinaan suojassa majan
Saa siivet pojista urhein
Hän katselee haukkansa kanssa
Maailmaa miljoonin murhein
Pyhä se hetki puuvanhuksen alla
Pyhä se liitto sanoja vailla
Haukka ja hiljainen poika
Haukka ja hiljainen poika
