Marjat - Mokoma

Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun

Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu

Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään

Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen

Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen

Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää

Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa

Lahjoillaan tuskan karkottaa

Marjoillaan meidät elättää

Lahjoillaan...

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa

Lahjoillaan tuskan karkottaa

Marjoillaan elättää

Lahjoillaan...