Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perintö - Moonsorrow

[alkusoitto]

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet

eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!

edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.

[JUMALTEN KAUPUNKI]

Tuon laakson pohjalla

taivaiden tornien ympäröimänä.

Joet vilkkaat risteävät

aikaa ammoista kuljettaen.

Saattue pysähtyy

lämpimään sateeseen.

Jossain kaukaisuudessa

pronssitorvi soi - kuunnelkaa!

Tie aukenee laaksoon,

vedet ain' virtaa alaspäin.

Ikuisuuteen aika vie,

kultaiseen taloon jumalten.

Ukkonen valaisee

seinämät vuorten jylhien.

Vesi rummuttaa kattoa metsän

sen kansaa raviten.

Tuhannen vuotta kulunut kai

on siitä kun täältä lähdimme.

Vihdoin olemme kotona

kaupungissa ikuisten.

Tie aukenee laaksoon,

vedet ain' virtaa alaspäin.

Ikuisuuteen aika vie,

kultaiseen taloon jumalten.

Puisen pöydän äärellä

esi-isät juhlivat.

Sirpaleissa rikotun lumouksen

jalat veressä tanssien.

Vesi kadonneen järvenselän

iäisyydessä lepää.

Heikko pinta peilityyni väreilee

vain kosketuksesta ihmisen.

Tuhannen vuotta ja

veljet toisensa pettävät.

Niin jumalten kaupungin

kauneus edessämme katoaa.

[English translation:]

[LEGACY OF A THOUSAND YEARS]

[prelude]

For a thousand years we have wandered,

seeking for our forsaken people, and lo!

before us is the path to the city of the gods.

[CITY OF THE GODS]

At the bottom of that valley

surrounded by heavenly towers.

There cross two brisk rivers

carrying long gone time.

Here the company will stop,

resting in the warmth of rain.

Somewhere far, far away

sounds a bronzen horn - hearken!

Path leads to a valley,

waters running downwards.

To eternity our time shall lead us,

to the golden house of the gods.

At the flash of lightning

the dreary mountains unveil.

Water pounds the green vault,

nourishing the woodland folk.

A thousand years may have passed

from the moment we left our home.

At last have we returned

to the city of the eternal.

Path leads to a valley,

waters running downwards.

To eternity our time shall lead us,

to the golden house of the gods.

Our forefathers, they feast

around a wooden table.

In the fragments of a broken spell

they dance with blooded feet.

The open, forsaken lake

is sleeping in forever.

The frail unrippled breaks

only at the touch of man.

A thousand years

for a brother to betray brother.

And the beauty of the city of the gods

will vanish before our eyes.