Ullakkohuoneiston ikkunasta
katselen nousevaa aurinkoa
nyt se silmiä häikäisee
talojen kattomereen kimaltelee
uusi vuodenaika on
talvi kylmät luunsa korjatkoon
pois kantakoon
voittamaton aurinko
meidän päivät valaisee
valaisee
kun minä taivuin lumen alle
ja siellä odotin
että kaikki olis niin kuin ennenkin
ne päivät pimeimmätkin
jaksoit rakastaa
siihen nousen viimein vastaamaan
siihen nousen vastaamaan
aurinko tyynyä tavoittelee
vuoteesta pois sinut houkuttelee
kietoudut peittoon ja käyt istumaan
syliini, kun päivä on korkeimmillaan
uusi vuodenaika on
talvi kylmät luunsa korjatkoon
pois kantakoon
voittamaton aurinko
meidän päivät valaisee
valaisee
kun minä taivuin lumen alle
ja siellä odotin
että kaikki olis niin kuin ennenkin
ja ne päivät pimeimmätkin
jaksoit rakastaa
siihen nousen viimein vastaamaan
voittamaton aurinko
meidän päivät valaisee
kun minä taivuin lumen alle
ja siellä odotin
että kaikki olis niin kuin ennenkin
ne päivät pimeimmätkin
jaksoit rakastaa
siihen nousen viimein vastaamaan
kun minä taivuin lumen alle
ja siellä odotin
että kaikki olis niin kuin ennenkin
ne päivät pimeimmätkin
jaksoit rakastaa
siihen nousen viimein vastaamaan
siihen nousen vastaamaan
