Pakkaslumi narskuu saappaan alla.
Kaipaus ei sammu kaipaamalla.
Yö on hiljainen,
muuta kuule en.
Aikaa aattelen
lapsuusjoulujen.
Muistan tontun tiu'un helkähdyksen
kauniin kultanauhan kimmellyksen,
nukkevauvankin, jota rakastin,
äidin hymyn, puurosta kun löysin mantelin.
Kunpa saisin vaikka vain yhdenkin
noista ilon hetkistä takaisin.
Viaton taas mä olisin
ja illoin nukahtaisin satuihin.
Kunpa voisin matkata taaksepäin,
rakkaat vielä tuntisin lähelläin.
Aina ilon hetkiä kannan näin mielessäin.
Sytyteltiin kuuseen kynttilöitä,
syötiin rusinoita, pähkinöitä.
Leikit leikittiin, tosissamme niin,
siivet liimattiin jouluenkeliin.
Vihdoin pukki saapui lahjoinensa,
nosti meidät lapset polvellensa.
Kerran huomasin silmät pukinkin
nauroi aivan niin kuin isän silmät aiemmin.
Kunpa saisin vaikka vain yhdenkin,
noista ilon hetkistä takaisin.
Viaton taas mä olisin
ja illoin nukahtaisin satuihin.
Kunpa voisin matkata taaksepäin,
rakkaat vielä tuntisin lähelläin.
Aina ilon hetkiä kannan näin mielessäin.
Aina ilon hetkiä kannan näin mielessäin.
