On perjantai ja ruuhkabussissa taas tunnelmaa.
Ja pitkä viikko jokaiselta jälleen jäänyt taa.
On tehty työtä, rakennettu maailmaa,
sen kaikkien kasvoista näät.
Ja ihmisethän ovat niinkuin peilit toisilleen,
sen nähdä voi kun katsoo toiseen ihmiseen.
Ei kukaan täällä elä yksin itselleen,
vaan kaikissa itsesi näät.
Miksi ei, miksi ei, miksi ei,
miksi ei, miksi ei, miksi ei,
muutoin järjetön lie tämä ihmisen kulkema tie.
Miksi ei, sillä yksikin on
osa vain yhteisen kohtalon.
Miksi ei, miksi ei, sitä oivaltaa voi
miksi ei.
On tuossa joukko nauravainen koululaisien.
Ja siinä hoippuu partaniekka markkaa kerjäten.
Sä jos et käännä päätä pois niin huomaat sen:
myös hänessä itsesi näät.
Miksi ei, miksi ei, miksi ei,
miksi ei, miksi ei, miksi ei,
muutoin järjetön lie tämä ihmisen kulkema tie.
Miksi ei, sillä yksikin on
osa vain yhteisen kohtalon.
Miksi ei, miksi ei, sitä oivaltaa voi
miksi ei.
Niin moni istuu vaiti kunnes sydän halkeaa.
Ja monelle on maailma mustaa taikka valkeaa.
Vaan kaikki tahtoo saman onnen saavuttaa.
Ja kaipauksen kasvoista näät.
Miksi ei, miksi ei, miksi ei,
miksi ei, miksi ei, miksi ei,
muutoin järjetön lie tämä ihmisen kulkema tie.
Miksi ei, sillä yksikin on
osa vain yhteisen kohtalon.
Miksi ei, miksi ei, sitä oivaltaa voi
miksi ei.
Miksi ei, miksi ei, miksi ei,
miksi ei, miksi ei, miksi ei,
muutoin järjetön lie tämä ihmisen kulkema tie...
