tiedän että on yö kun saavut kotiisi pimeään
yksinäisyys lyö sanomatta nimeään
kun luet kirjeeni kaiun kuulet
tahrat näet joita sateeksi luulet
kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen
ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen
en ole menossa minnekkään
ei missään tulee minun luokseni minun vuokseni
vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu
ei se, että meillä oli retkemme
eikä se, ettlä meillä oli hetkemme
voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää älä siis pelkää
älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
muistan, että meillä oli hetkemme- hetkemme
kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein
kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen
imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin
tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle
vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asia miksikään muutu
ei se että meillä oli retkemme
eikä se, että meillä oli hetkemme
voi tuuli kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää,älä siis pelkää
älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asia miksikään muutu
ei se että meillä oli retkemme
eikä se, että meillä oli hetkemme
voi tuuli kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää,älä siis pelkää
älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
