Vanhus vuoteella viime taipaleella
pöytä ja lasi kylmää vettä.
Huulet sanattomat, silmät puhuvat ne katsoo
on kuin ne kuiskais että:
"Näin unta valkeista juhannusöistä,
rakkauden ja vihan tumman töistä."
Kohtuun kumisevat äänet vaimenevat,
siellä punotaan uutta paulaa.
Taivaan tähtösiä suuria sävelmiä,
siellä planeetat yöhön laulaa
laulua valkeista juhannusöistä
rakkauden ja vihan tumman töistä.
Ei mikään muutukaan, on ennallaan
se mikä lapsena jo joskus tajusin:
kaikki mitä on, on samaa.
Joskus poikana, joskus miehenä
joskus vanhana ukkona vielä.
Joskus tyttösenä, joskus naisena
joskus vanhana akkana vielä.
Jonakin päivänä odotat että,
sulla olisi aikaa vielä.
On, ajan sisällä on.
Voima muuttumaton, ajan sisällä on.
Ajan sisällä on voima muuttumaton.
Ajan sisällä suuri tuntematon
päättää elämän, lyö tahtipuikkojaan.
VÄLISOITTO
Joskus minustakin tullut on merenrannan hiekkaa,
sitä aallot peittää.
Joskus minustakin tullut on merenrannan hiekkaa,
sitä aallot heittää.
Jonakin päivänä minusta ehti tulla nuori koivunlehti.
LOPPUSOITTO
