Liekkien leikki
elämä on,
karu ja kaunis,
arvaamaton,
syttyy ja loistaa,
hiipumaan jää,
lähellä alku
ja määränpää.
Vaan silti olen
onnellinen.
Sain nähdä aamun
ihmeellisen,
päivien kirkkaan
kuulauden,
yön tummat varjot
ja rakkauden.
Lähden vaeltamaan
halki merten ja maan,
halki syvyyksien,
vuorenhuippujen korkeimpien.
Kauas tähtien taa
laulu nousta näin saa,
laulu kiitollinen,
ilon, toivon ja kaipauksen.
Vain tämän hetken
omistaa voin,
mielessä kaikki
se minkä koin,
ystävän käsi,
päivien työ,
niin kauan kiitän
kuin sydän lyö.
Paljon ei ehkä
jäljelle jää,
kättemme jälki
pian häviää,
himmenee liekki,
yö yllättää,
rakkaus yksin
on kestävää.
Lähden vaeltamaan
halki merten ja maan,
halki syvyyksien,
vuorenhuippujen korkeimpien.
Kauas tähtien taa
laulu nousta näin saa,
laulu kiitollinen,
ilon, toivon ja kaipauksen.
