Sinä iltana hetken,
näin taivaalla tähden.
Se niin kirkkaasti loisti, ennen sammumistaan.
Silloin ymmärsin, että
olet lähtenyt täältä.
Mutta kyynelten läpi,
näin kauniimman maan.
Näin merien aallot, alla tähtien tarhain.
Kevään vainiot joille,
saapuu kyntäjät taas.
Näin ihmisen haaveet,
toiveet vereksi tulleet.
Ja ne rikkoutuneet,
myös ne rikkoutuneet.
Vuodet kohisten kulkee,
monet portit ne sulkee.
Mutta rakkauteen luotat
opit kuluttamaan.
Vasta syntyneen lapsen,
posket olkaasi vasten.
Silloin kyynelten läpi, näit kauniimman maan.
Näit merien aallot alla tähtien varhain.
Kevään vainiot, joille saapuu kyntäjät taas.
Näit ihmisen haaveet,
toiveet todeksi tulleet.
Ja ne rikkoutuneet,
myös ne rikkoutuneet.
Jonain iltana hetken
näet taivaalla tähden.
Se niin kirkkaasti loistaa, ennen sammumistaan.
Silloin ymmärrät, että
olen lähtenyt täältä.
Mutta kyynelten läpi,
näet kauniimman maan.
