Syvä hiljaisuus
yllä metsien.
Tuuli valittaa
jotain etsien.
Kipu sanaton
täyttää sydämen.
Karu erämaa
valtaa ihmisen.
Harmaa hämäryys
maahan laskeutuu.
Mykkä, paljas on
linnun laulupuu.
Huuto lohduton
ylös kohoaa
kohti taivasta,
kohti Jumalaa.
Jostakin takaa tähtitaivaiden
katsotko nyt alas pimeyteen?
Jostakin takaa valovuosien
kuulla voitko itkun vaienneen?
Täällä kulkenut
olet sinäkin
tuskan vallassa,
raskain sydämin.
Toisten hylkäämä,
yksin yöhön jäit.
kauhut kuoleman
omin silmin näit.
Vaikka pimeyteen
joudun hirmuiseen,
vaikka putoan
yksin tyhjyyteen,
siellä olethan,
sinä salainen.
Yössä kuulethan
huudon jokaisen.
Jostakin takaa tähtitaivaiden
katsotko nyt alas pimeyteen?
Jostakin takaa valovuosien
kuulla voitko itkun vaienneen?
Syvä hiljaisuus
yllä metsien.
Tuuli valittaa
jostain etsien.
Kipu sanaton
täyttää sydämen.
Yhä odotan,
yhä kuuntelen.
