Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
Se ei ole päärynäpuu-parka
jonka yksinäistä hedelmää arka tuhatjalka syö, jotta jaksaisi jatkaa matkaa
vaikka hämäränpeitossa on määränpää.
Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
Se ei ole jäävuori viimeinen
Kellumassa trooppisessa jätevesilammikossa
jossa nälkiintyneen salakalastajan viimeviehettä kyklooppisärki jänistää.
Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
Se ei ole pää, joka pälpättää
Tuhansina turskaparven kaltaisina sekavina joukkoina
torikokouksissa taikka televisossa kertoo, miten ihmisen pitää elää.
Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
Se ei ole sää, lumi meidät jättää
Se sitä ennen sata vuotta taivaankannen sulkee syyllisiltä silmiltä
ja sitten hiljaa hehkuvina hiutaleina alas leijuu, tyhjän maailman peittää.
Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
Se on tämä jäätävä hiljaisuus
Kapselin lasikannen toisella puolella
ohjaamon huurteisessa ikkunassa loittonee koti, kohta sitä ei näe enää.
Tämä on loppulaulu, mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse
aina jotain jää.
