Pilvikumpujen laet piirtyvät hiljaista sinistä vasten
Nämä tyhjän kuolleen kaupungin talojen rauniot ovat kalpeitten lasten
aluetta, niitä paikkoja joihin eksyä iltaisin ei kannata
Näitä salaperäisiä pikkuihmisiä et voi vakoilla
ne vakoilevat sinua, sadat tuimat silmäparit
Vahtivat askeleitasi, ne juovat sielusi
tyhjäksi, jäät kuoreksi, muutut niiden osiksi
syviksi hiljaisiksi kaivoiksi
Pilvikumpujen laet siirtyvät hämärän tieltä jo länteen
Yltyvä tuuli ja huokaavat männyt kuiskaavat synkän enteen
Omatuntosi huono se jyskyttää, se kaataa luontosi, ottaa
hahmon ison hurjan kiiluvasilmän, jolla on suden pää
Pilvikumpujen laet jossain kaukana satavat
tappavat sadepisarat
Sienipilvikumpujen laet
