Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on
Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään
(syö taas kynsiään)
Ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään
Huomaamatta painuu ryhti kumaraan
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan
(pala kerrallaan)
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokooon saan
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan
Aamuteesi kanssas jakamaan?
Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa
(turhaan tunnustaa)
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan
Aamuteesi kanssas jakamaan?
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan?
Aamuteesi kanssas jakamaan?
