mite ois, jos pyyettäs ja kiitettäs
vaik fundamentaalisesti ihmisluonto oiski itsekäs
jep vaikiahan se on kitkeä se
sen ansiosta oot evoluutiossa selvinny näi pitkälle
ja se on tosi
et vittuillakseen jumalat heittää katastrofeja maailman köyhimpiin osiin
jos ne haluais koittaa olla humaaneja
ne vois lähettää jenkkeihin niitä tsunameja
mietikkö ikinä kenenkä selkärangasta tulee sun lähäri edut
idästä lasten käsityönä rikkaiden länkkäreiden lelut
se suomalainen sika, joka osaa vain vaatia
vois käyä hakeen vauhtia slummeista aasian
pitkäjaksoseen hyvinvointiin turtuu
ei meistä kellää oo hajua miltä nälkä oikiasti tuntuu
silti sotarumpu kumisee vaa lissää
ei rauhan piippuja tuukkaan ikään näkyyn missään
oi ihminen alkaa oleen jo viimenen mahdollisuus
täällä äiti maa meidän velkoja joutuu maksamaan
päälle katkeruus
kun tän ei pitäny, ei pitäny mennä näin
mie otan mikä on mun
rakas rikas, täällä kuolema
kaikkien valepukujen sialla piileksivänä perimmäisenä huolena
aikasi on nyt koittanut
kaikki pelot paljastuvat sen alta mitä olet mielestäsi voittanut
vie laiskuutes ku meet
ja samalla tuhoa turvattomuudesta rakennetun turvallisuuden tuntees
vien nimes, kunnias ja asemasi evoluution tikkailta
et voi mittailla, vertailla, kilpailla etkä vaikuttaa rikkaalta
vien vihasi, varjosi, pimeytesi ja väkivaltasi
ahneutesi, kontrollisi sen valheellisen maton altasi
revin irti himosi, halusi, voiton huumasi
kateutesi, ylpeytesi, kilpesi mitä kiillotit ja puunasit
vien kasvosi, merkityksesi ja sanasi
ryöstän historiasi, kellosi viisarit ja aikajanasi
lopulta otan energiasi takaisin
ja samal ku tapan sut se miten takerrut määrittää miten hyvin egosi lakaisin
ja mihin ite tuut takaisin joten kelaappa takaisin
niin ehkä hoksaat mikä tässä systeemissä spragasi
oi ihminen alkaa oleen jo viimenen mahdollisuus
täällä äiti maa meidän velkoja joutuu maksamaan
päälle katkeruus
kun tän ei pitäny, ei pitäny mennä näin
mie otan mikä on mun
tehhään omaisuuen jakoa siitä mikä ei kuulu kelleen
ainaista tappelua
kenelle kermat kakun päältä mennee
sovun siemen mutta miten rauhaan marssit
ku katukuvan täyttää rynkyt, ohjukset ja tankit
kustannukset, kurssinousut ja lopputaseet
laulaa surullista sävelmää ku sotilaiden aseet
huijatut huolijat ei öitänsä nuku
ja valuuttavirtoja pyörittää yks ainoa suku
luku kertoo tilasthoissa mihi suunthaan me menhään
likakaivokulttuuri jossa valuuttaeliitti itelleen lissää kerrää
made in Taiwan, aivan, halpaa työvoimaa
on saatava lissää ja tulosta pittää olla näkyvissä
järjestelmä tehty vaikeaksi tahalheen
eikä tässä maailmassa ikinä mikhään tasan mee
lissää lissää, ryövätään kaikki pois
nostetaan elintasoa velkahyvinvointivaltiois
oi ihminen alkaa oleen jo viimenen mahdollisuus
täällä äiti maa meidän velkoja joutuu maksamaan
päälle katkeruus
kun tän ei pitäny, ei pitäny mennä näin
mie otan mikä on mun
