Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa,
suolanen sade kulmat kurtistaa
Ja ku tammen takaa,
feromoni, ekstaasi,
näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani
Taas kerran sohvalle soikion suljin,
sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin,
ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas,
murran puolet valmiista hedelmävaakaan
Annan sulle painavamman palasen,
paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen
Angervotiel en enää yksinkää oo yksin,
ei mul oo yhtään mitään,
voinko kanssas jakaa sen?
En omista omaisuuttani, se omistaa mut
Painajaisten rajalla pahimpia on aamut,
Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu,
tunteet, ne on tuskaa
Tyytyväisyys on vaan laskettu onni,
mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin
Jo unohtunu rytmi herättää zombin,
ajattelijalla toinen aivolohko onkin
Kas, voin kaavani heivata,
neuroosiketjuni keskeltä leikata
Naps, voin haavani teipata,
ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata
Tää sama yksiö suurempi on,
nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution
Äänettä muodostan huulille huulion,
se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on
Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla,
mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla
Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista,
jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista
Tuikkivat tähdet mua odottaa saa,
kohti meen toista niin porottavaa
Oma aurinko oikee oma opo,
oma ilman omistusta, oma ilman logoo
Oma niinku oman itseni annan,
miehel ei oo maata, meri omistaa rannan
Hiekanmuruilla on yhteinen puu,
metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu
Mä istun uupuneena sohvan pohjalla,
mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan,
mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo,
opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla
Samal ikkunalaudalla eri mies,
samalta se näyttää mut tiessään on ies
Se karisteli kivet harteilta pois,
ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois
