[Shh-hh-hh, kuuntele mua.]
Potkii matka perseelle taas, matkamiestä maan,
ja matkalta hiessä taas tää matkamies palaa.
Kulkuri luonteeltani, mä kuljen kuolemaani kohti,
joskin nopeuteni sinne on nyt ihan kohdis.
Mun ulkokuorellani, mä tunnen suojaavani puolta,
joka usein huomaamatta kääntyy kulmaa kohti,
se on vaisto suojella mun sisäelimiäni.
Oon ulkoo iso, mut sisältä lapsi, eli pieni.
Matkalla unohdan kaikki nää ongelmani,
oon sillon pahin kriitikkoni ja myös ainut tosifani.
Tähti, tähti.
Se vei mut kotiin, Intiaan asti.
Tähti, tähti.
Ja Japaniin tai Kuubaan seuraavaksi.
Tähti, tähti.
Seuraan sitä niin kauan ku se vaan loistaa,
se poistaa sammuessaan mun sielun onkaloistaan vapaaks.
Vaan potki tää maailma päähän taas, matkamiestä maan,
ja juovuksissa siks taas tuntemattomia halaan.
Haluun vaan hyväksynnän, muuten mun sydän pysähtyy.
Mieli kuolee, tähti sammuu, eikä mua oo enää.
Oon nähny Rymättylän ja meren syventyvän,
mut mua ymmärtää viel niist ihmisist, ei ollu ketää.
Tähti kuljeta mua vaikka maailmanääriin,
oon onnellinen sillon, vaikka joistain voin kai toimii väärin.
Matkalla unohdan maalliset ongelmani,
oon sillon paras opettajani ja ainut oppilaani.
Tähti, tähti.
Se vei mut kotiin, Intiaan asti.
Tähti, tähti.
Ja Japaniin tai Kuubaan seuraavaksi.
Tähti, tähti.
Seuraan sitä niin kauan ku se vaan loistaa,
se poistaa sammuessaan mun sielun onkaloistaan vapaaks.
(2x)
