Ulkona juhlivat kaikki muut,
mä sisällä turtana vain
keinutan vauvaa kehdossaan, mietin tässä on se mitä sain
Mieheni nauraa muille vain,
multa murhetta saa,
kun olin morsian silloinkaan en pystynyt rakastamaan,
en pystynyt rakastamaan.
Siksi mä lähden pois,
oon nainen kylmä ja jäinen,
mä oon matkalla pimeyteen,
ja en ole ensimmäinen.
Niin minä lähden pois,
vaik' se taittaa mut nyyhkytyksiin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
Niin minä luulin mä muuttuisin sitten kun perheen saan,
tanssisin, laulaisin, nauraisin,
ja oppisin leimuamaan.
Mut' vierivät viikot ja vuodetkin,
mä aattelin muistelin vaan,
miten odotin äitiä iltaisin ja hän ei saapunutkaan,
hän ei saapunutkaan.
Siksi mä lähden pois,
oon nainen kylmä ja jäinen,
mä oon matkalla pimeyteen,
ja en ole ensimmäinen.
Niin minä lähden pois,
vaik' se taittaa mut nyyhkytyksiin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
Oon matkalla kauas pois,
ja muut saa tulevaisuuden,
niin sinä järkytyt rakkahin,
mutta löydät vielä uuden.
Lähden ja matkustan kauas pois,
ja lapsi jää uniseen kehtoon.
Mä häviän usvaan hiljalleen,
ja tuuli jää kuiskimaan lehtoon.
Lehtoon.
Tuuli jää kuiskimaan lehtoon.
Lehtoon.
Siksi mä lähden pois,
oon nainen kylmä ja jäinen,
mä oon matkalla pimeyteen,
ja en ole ensimmäinen.
Niin minä lähden pois,
vaik' se taittaa mut nyyhkytyksiin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
Mä oon matkalla pimeyteen,
ja sinne mennään yksin.
