Kerran päättyvä on päivä viimeinen
silloin silmäni sulkea voin.
Kerran vierelläin on joukko hiljainen
joka peittelee mun neilikoin.
Siihen asti mä kuitenkin taivallan
kuljen katsellen ihmeitä maan.
Joka päiväni sulle mä tarkoitan
kunnes aikani on lopuillaan.
Annan toisten elää
enkä kulje surun suolla.
Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla.
Silloin kun on hetki viimeinen
olkoon purjeeni valkoinen.
Tämä maailma on meri myrskyinen
ole loistona luodoilla sen.
Silloin kuoleman tullessa pelkää en,
olen silloinkin onnellinen.
Annan toisten elää
enkä kulje surun suolla.
Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla.
Silloin kun on hetki viimeinen
olkoon purjeeni valkoinen.