Tässä tulee hirmuinen Rölli on mulla metsässä tölli ja siellä mä asustelen ja sieltä mä hiippailen.
Tilipitappi-tippi-tappi dilipidabbi-dibbi-dabbi tilipitappi-tippi-dappi dou. (tjsp)
Mä varjoissa hiiviskelen ja lapsia säikyttelen. Ja se on vasta mukavaa, kun kaikkia pelottaa.
Tilipitappi...
En ole minä määkivä lammas, on suussani yksi iso hammas ja sillä mä irvistelen ja kaikkia säikyttelen.
Tilipitappi...
Tilipitappi...
Tilipitappi...
Tilipitappi...
Ilta alkaa jo hämärtää, täytyykin tästä lähteä kaupunkiin peloittelemaan lapsia.
Liikennesäännöissä sanotaan, että katua ylittäessä täytyy käyttää suojatietä. Jos sellainen on.
Mutta koska minä olen ilkeä Rölli, niin minäpä en käytä suojatietä, vaan menen tien yli tästä.
Mikäs ihmeellinen otus tuolta lähestyy. Sen silmät loistavat pimeässä. Se ses se se tulee hirvittävällä vauhdilla suoraan kohti, murisee vihaisesti.
Läheltä piti. Se oli juosta minun ylitseni. Taitaa olla sittenkin viisainta käyttää suojatietä.
Tuolla näkyvät kaupungin valot. Onneksi tuo edessä oleva lampi jäätyi viime yönä, joten minä voin oikaista jään yli. Mikäs, mikäs taulu tässä on. Siinä lukee jotain: "Varokaa heikkoja jäitä".
Me Röllit olemme rohkeaa väkeä, emmekä pelkää heikkoja jäitä. Eteenpäin MARS.
Kylläpäs jää on liukas ja ritisee kummasti.
Oletkos hiljaa siinä!
Jää meni rikki, jää meni rikki! Enkä, enkä minä osaa uida!
Apua, eikö kukaan auta!?
Hui kuinka vesi on kylmää!
Täytyy, täytyy yrittää äkkiä päästä pois täältä!
Jos vain ylettyisin kurkottamaan tuohon oksaan, niin voisin vetää itseni kuiville.
Nyt, nyt täytyy ponnistaa!
Ja kieritellä itsensä varovasti takasin rantaan.
Atshuuu!
Hui kuinka minua palelettaa.
Täytyy mennä äkkiä takaisin omalle tuvalle, ennen kuin vilustun.
Atshuu! Atshuu!
Atshuu!
Athsuu!
Tylin hyvin kipeäksi, polskiessani siellä kylmässä vedessä.
Atshuu!
Nenäni vuotaa ja kurkku on kipeä.
Kun minulla ei ole ketään kaveria, niin minä olen hyvin yksinäinen.
Mutta, jos minulla olisi kaveri, niin silloin meitä olisi yhteensä kaksi ja silloin minä en olisi yksinäinen, vaan minä olisin kaksinäinen.
Kipeänä olessani olen hyvin murheellinen ja alakuloinen. Mutta sitten, sitten kun tunnen oloni terveemmäksi olen hyvin iloinen.
Niin silloin minä varmaan olen yläkuloinen. Alakuloinen ja yläkuloinen. Niin sen täytyy olla.
Viime viikolla järjestettiin suuressa röllimetsässä jokavuotinen röllien kauheuskilpailu.
Kauheuskilpailu suoritetaan siten että, jokainen kilpailija katsoo itseään peilistä. Ja irvistää kauheimman irvistyksensä. Ja se joka säikähtää itseään eniten on voittaja.
Kun tuli minun vuoroni katsoa peiliin, minä irvistin peloittavimman irvistykseni ja säikähdin itsenäni niin, että läksin karkuun. Ja sitten minä ajoin itseäni takaa, mutten onneksi saanut itseäni kiinni.
Täytyykin tässä laulaa kiukuttelulaulu. Se kertoo niistä ajoista jolloin olin aivan pieni ja ilkeä rölli...
