Verkkokalvoista jo palanut on pinta irti
Vorteksin pyörteissä, hengissä vielä silti
Ytimen keskeltä pois valuu nestettä
Tätä sä et kestä, katoat hetkessä
Edessä ikuisuus tän ajan syötävänä
Tein kaiken aikanaan väärin, lopussa on myönnettävä
Myöhässä vähän, lähes huipun saavutin
Pintaa raaputin, ei se estänyt tätä
Liekit välähtävät, pupillit räjähtävät
Yksin sut tänne jätän, ei hätää
Kaikki parempaa siellä minne mä pyrin
Antaa hiljaisuuden yöllä vyöryä mun yli
Tultu aikaan, ristil ollaan
Mun ruutupaitaan voi pelaa ristinollaa
Ku aika jättää sä saat mun säilykepurkit
Vedä vatsa auki, pue mut, tee musta turkis
Elä ku vuoressa mun vuorissa
Ukraina on kaunis vielä tähän aikaan vuodesta
Sun maat on vaan pienen pienii tilkkuja
Jätät sä pisteit vai pilkkuja?
Sinä aamuna näin erikoisen unen
Unen mikä ei loppunutkaan kuolemaan
Mut se oliki vaa myöhäs
Ja tuli ku olin aamiaismurojani syömäs
En ole koskaan maistanut karambolaa
Vaikka olen useasti sellaiseen törmännyt
Sanoin, ja huomasin silmäni periferiassa niskasi ojentuvan kohti
Olin juuri kääntymässä ottamaan vastaan suudelmasi
Kun horisontti kalpeni valkoiseksi
Ja paineaalto vei sinut pois
Minä sen sijaan mutiloituneena
Syntiin langenneena, logoihin leimaantuneena
Olin nollissa, upouutena olmina
Piikivi hollilla, savitauluun tekstaan skeeman
Luon omat lakini, "fuck faktat", sanoo fakiiri
Navaton natiivi, alaston Kari Satiiri
Enkä puukuvia pyllistä tai kumarra
Nään ruman rumana, on enää yks jumala
