Hämärä huone, paljon kasvoja
Ihmisiä yksin toisten seurassa
Ja minä olen yksin niin kuin olla voi
Ajatukset rikki ja ruumis pahoin voi
Pyydän toisen lasin, kun joku hälyttää
Katseeni nostan ja sinut siinä nään
Kysyt, kuinka voin nyt, mä olen yksinäin
Ja miten aion elää tästä eteenpäin
Kai mä vielä osaan katsoa eteeni
Vaan onko hän parempi, joka saapui jälkeeni
Voi, miksi mä loukkaan sua yhä näin
Kas, rakkaus ja viha, ne nukkuu sylikkäin
Kysyt: "Eikö voitais olla ystävät edelleen?"
Ja savukkeesi sammutat suoraan mun sydämeen
Ei meistä ystäviä voi tulla ikinä
Me katsottiin samaan liekkiin liian läheltä
Nyt silti sinut painan vasten rintaani
Niin etten voisi nähdä syvälle silmiisi
Oikeastaan olinkin jo lähdössä
Ehkä nähdään
Oikeastaan olinkin jo lähdössä
Ehkä nähdään seuraavassa elämässä
