Mä kuolen joka aamu kun juon kanssas kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistan, yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaan jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
Ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun nään valon varjon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
en milloinkaan
