Viskiflinda jalkojen välis, 150 lasis
käsi pyyhkii silmii, toine kiinni ratis
turvavyö irti, varotusääni piippaa
keuhkot täytee ilmaa, kaasu pohjas kohti siltaa
tarkotus kääntää täydes vauhdis kohti kaidet'
ja päättää kertaheitol kaiken
ainoo toive vaa päästä kaikkee paskaa karkuun
jäädä savuavaan hautaan, vääntyneeseen arkkuun
160, säikähdän puhelimen ääntä
enkai halunnu laittaa luurii veke päältä
jarrut pohjaan motarilla, viivat mustas maas
tuska liikaa tuskan maas, oman viinapullon kaa
Polvet pettää alta, liian pitkä huikka viskii
hakee turvaa just siit mikä kaiken aiheuttikin
turhaan suruun koko omaisuuteni käytin
liikaa tyhjii pulloi, liian vähän täysii
En tunne sua enää, minne menit?
en usko sua edes samaksi ihmiseksi
En tunne sua, miksi särjit sydämeni
Turha on surra, miksi teet noin itsellesi?
Kalenteri täynnä pelkkii tilaisuuksii juoda
aika nopee sen huomaa mikä miehel on mieles
alko kädet huomaamat salkkui himaan tuoda
nopee sen huomaa mikä miehel on pieles
kootut selitykset pitää omantunnon kuosis
niinku miehenki, aina löytyy syy jatkaa juomist
tyhjä olohuone, perhe siirtynyt muihin
ruokakaupas seteleinä iskän pullokuitit
sil on hermot pinnas, se on vähän väsyny
lapset hyväl tuulel ku ei oo pariin päivään näkyny
vaimo antaa numeroita joista voi soittaa tukee
sä et oo nuori kapinallinen, vaan pelkkä spuge
jäbä rikkoo kämpän päästäkseen pämppää
ottaa vähä märkää, niinku kuuluisuudet räppää
vuosien rutiinilla, liskojen öitä helpottaa
jättää taas sen kodin täyn kyyneleit ja velkoja
En tunne sua enää, minne menit?
en usko sua edes samaksi ihmiseksi
En tunne sua, miksi särjit sydämeni
Turha on surra, miksi teet noin itsellesi?
Istun auton vieressä siin, motarin varres
sil hetkel poika tais saada vihdoin tarpeeks
alla kybä vuoden kuuri, musta sielu vangittuna ruhjotussa ruumiis
luulin olevani kyydis vaik olinkin kuski
täysin hyvä elämä, ruostumassa puhki
ohjaan kohti pohjaa vaik olis muitki suuntii
kuka nukkuu vuorokaudes neljätoista tuntii
oi rakas brenkku, päästä nyt jo irti
voisitsä sä vapauttaa tän vitun nilkin
mul on kaulas näkymätön lieka
vajoon kainaloita myöten juoksuhiekas
oi rakas brenkku, päästä nyt jo irti
voisitsä sä vapauttaa tän vitun nilkin
motarin varres seisoo viskiflinda
mies keuhkot pakottaen ponnistamas pintaan
En tunne sua enää, minne menit?
en usko sua edes samaksi ihmiseksi
En tunne sua, miksi särjit sydämeni
Turha on surra, miksi teet noin itsellesi?
