Kun mä kävin mun kamoi läpi, löysin vanhan kirjeen itseltäni,
kirjotettu kai aikoi sitte,
mä olin kuustoist vuotta sillon kun mä pistin sen kirjeen piiloon,
kirjotin kuoreen mun oman nimen, siin luki Moi Kale, ootsä hengissä vielä?
maalaat sä vielä? piirrät sä vielä? vai teet sä yleensäkkään yhtään mitään,
mä räppäsin mun ekan biisin eilen, tein frendin piissileffaa varten,
mut sä kai oot jo lopettanu räppäämisen,
tuliks sust koskaan mitään? vai ootko niinku muutkin aikuiset,
eli väsynyt ja vittumainen, kuljet sä ulkona pimeellä,
tunnet sä ketään enää wraitteri nimellä, kerro konokselle terveisiä,
kirjotat sä runoja enää, väännät sä pudottavii tarinoit enää,
vai onks ne jo liian lapsellisii tehdä,
älä vaan sano et oot kuin noi kalpeat kasvot jotka aikuiseks kasvo,
ja samalla unohti elää
Uu älä unohda olla elossa (2x)
No mä luin sitä kirjettä ja pudistelin päätä,
päätin vastata menneisyyteen täältä, madonreiän kautta kirjeellä,
joo kyl mä räppään vielä, niinku kuulet mä oon parempi ku ikinä,
älä penska pompi nenille siinä,
oon ollu duunissa raksalla, nuoriso-ohjaaja ja
baarissa ja tv-toimittajana, riittikö? jos runot on lapsellisia,
ja lisätään vielä mun romaani listaan,
niin mä oon siittiö tai liekehtivä sikiö, oon kulkenut lähellä reunaa,
se on tyypillistä niille jotka unelmiaan seuraa, en tee uraa,
sinne jää nalkkiin, en mä tiedä vieläkään, enempää ku sinäkään,
enkä kysy jumalilta ei ne tiedä sieläkään,
tää täytyykin olla merkillistä,
jos kaikki ois itsestäänselvää ja elämä ois pelkkää värähtelykenttää,
ois tylsää tietää mitä on tulossa, mut älä oo huolissas kyllä sä pärjäät,
ei meillä kahdella oo täällä mikään hätänä,
ja lapset juoksee sisältä ulos
Uu älä unohda olla elossa (5x)
Uu älä unohda että sä tuut kuolemaan