Niin hauras on elämän aamujen silta
Murtunein haavein sitä kannatellaan
Ollaan hiljaa jottei sanottais liikaa,
jottei kukaan meitä huomais satuttaa
Näin kai minäkin täällä pelkään,
pelkään ettei askel enää kanna
Jollei maailma lohtuansa anna,
jäätkö kanssain raunioille valvomaan?
Hiljainen on sieluni ääni
Se peittyy alle murheen huutojen
Tulematta kuulluksi koskaan,
se toivoansa kantaa ainiaan
Näin kai minäkin täällä pelkään.
Minä tahdon toisen maan,
jonkun jossa suojellaan,
särkyneiden sydäntemme voimaa
Näin kai minäkin täällä pelkään.
