Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
kulkee katuja niin haurain askelin
Mies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on,
sydän molempien kylmän lohduton
Taksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvat
ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat
Ja he tarinansa toisillensa
kertoo vuorollaan,
miten harhaan oli vieneet
kadut julmaan maan
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen,
voi murtaa ovet rakkauden
Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
häipyy teilleen omillensa kumpikin
Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon,
sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on
Kenties aika jälleen samaan jonoon kuljettaa
ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa
Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan.
