Sä kuuntelit ääniä sydämen,
sulle sykkivän sydämen.
Sä kuuntelit ääniä, askelten.
Jotka sinua vartoi ja odotti,
kaiken valmiiksi laittoi,
jottei silmäsi surusta koskaan, kastuisi.
Jottei jalkasi täällä harhaan astuisi.
Sä kuuntelit puheita aikuisten,
kuulit naurua lasten.
Sä kuuntelit leikkiä valon ja varjojen.
Jotka sinusta syntyi ja valaisi,
koko huoneen tai sateeksi muuttui.
Jos nukuit pitkää unta, ihanaa.
Ja kun tanssit sä tanssit niin, mut pyörryksiin.
Vaan tanssitko itsesi, taivaisiin.
Sanoja vailla, tähän jään.
Sanoja vailla, ei niistä riitä yksikään.
Sanoja vailla, ikävää.
Mä toivon et vielä, hymysi mä nään.
Mä kuuntelen huutoa sydämen,
sua huutavan sydämen.
Mä kuuntelen huutoa tyhjien, sylien.
En koskaan sinusta luopuisi, mä laskin sun sormesi varpaasi.
Ja meren itkin vuoksesi, mä itken tien sun luoksesi.
Ja meren vuoksesi.
Sanoja vailla, tähän jään.
Sanoja vailla, ei niistä riitä yksikään.
Sanoja vailla, ikävää.
Mä toivon et vielä, hymysi mä nään.
Sanoja vailla, tähän jään.
Sanoja vailla, ei niistä riitä yksikään.
Sanoja vailla, ikävää.
Mä toivon et vielä hymysi mä nään.
