Siivet meitä kantoi
lentoon korkealle
Sokeana kun me taivaan kantta hipaistiin
leijailtiin unelmiin
Sydän sua täynnä
huusin maailmalle
Mutta huomisen sateet saapui varkaiten,
huuhtoen lumouksen
Siivet ja sydän
kestää ei voi enempää
Surujen kellariin kun tukehtuu
Sielujen saumat
kohta auki repeää
Ne sitoisin kiinni jos löytäisin
langan tuon jonka sulle luovutin
Suruun ratkenneita
meidän ompeleita
Yksi kerrallaan me vielä kiinni kudotaa
toisiinsa tarttumaan
Siivet ja sydän
kestää ei voi enempää...
