Usva aamuinen pellot peittää
sitten verho lämpö pois heittää
piirtyy taivas tyynessä vedessä
koko elämä on tänään edessä
poika hetkeksi levähtämään käy
hän odottaa vaan tyttöä ei näy
Taivaal on vielä hauras kuu
se hiipuu auringon säteistä
missä onkaan tuo naurava suu
joka kokonaisen tekee heistä
"Kauniinpaa ei tiedä hän
kuin kesän viipyvän illan
suojan suloisen hämärän
sekä tuoksut niittyvillan
aina uudestaan niihin rakastui
ja muistoon, vaikka luonto lakastui"
Tuttuun tuoksuun sitten havahtuu
niitä elämään yksi vain mahtuu
hän silmänsä avaa hymyillen
toinen huomannut kaukaa on sen
tulee tyttö nauraen pojan luo
hänelle keltaisia kukkia tuo
Sen poika sydämeensä tallettaa
siinä kuvassa tuttu laulu soi
aikojen päästäkin mieleensä saa
tuon hetken, jonka toinen antoi
