Sä vielä muistatko kun hiekkatien reunaa sen joen rantaan ennen kuljettiin
ja sitä natisevaa vanhaa puusiltaa, jonka alla me suudeltiin
ja sit kun faijas sai parempaa duunii, ne sut mukanaan kaupunkiin vei
ja me vannottiin kyynelsilmin, nämä hetket koskaan unohdu ei
On vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
On siitä vuosia vierinyt monta ja se siltakin jo purettu lie
ei elämäni ollut oo onnetonta mut miksi aatokset luokses vie
ne pari vuotta sä kirjoitit mulle ja kerran lautalla me tavattiin
kai sitten sattui jotakin sulle, kyynelsilmin mulle kerrottiin
On vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
on vain kaipuun tuulia jotka pohjoisesta puhaltaa
ne on kaipuun tuulia jotka nimeäsi kantaa saa
