Uurnalehtoon alle kuusien
päätyi yksinäinen ihminen
Pinei torppa jäi, kalaverkot limittäin
Tietänyt ei muusta paljoa
Eli niin kuin tahtoi onneaan
Kun vain Ahti soi,
riemun torppaan toi
Ylpeä päivistään oli yksinäinen mies,
onnen sirpaleita taskussaan
Ylpeä itsestään oli yksinäinen mies,
ei rooliin tahtonut hän kuninkaan, vaan arjen sotilaan
Uurnalehtoon saapui neitonen
kylmänkukan vieden isälleen
Ei vuosiin nähneetkään,
nyt voi syyttää itseään
Ylpeä päivistään oli yksinäinen mies,
onnen sirpaleita taskussaan
Ylpeä itsestään oli yksinäinen mies,
ei rooliin tahtonut hän kuninkaan, vaan arjen sotilaan
Ylpeä päivistään oli yksinäinen mies,
onnen sirpaleita taskussaan
Ylpeä itsestään oli yksinäinen mies,
ei rooliin tahtonut hän kuninkaan, vaan arjen sotilaan
