Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
ja Lappi oli jättiläisten maana
kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa
sulhasenaan nuori uljas Saana
Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan
ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa
silloin astui kirkkoon tumma Pältsa Ruotsinmaan
hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa
Hän aikoi estää häät ja kutsui velhot avukseen
ja pian saikin juhlakansa kuulla kauhukseen
kun pohjoisesta vyöryi jää
ja yltyi tuuli
Kirkkokansa pakeni ja Mallaa sylissään
myös Saana alkoi juosten turvaan kantaa
he kauas eivät ehtineet kun jäivät alle jään
ja jähmettyivät Kilpisjärven rantaan
On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet
kun jäinen pohjoistuuli soi
myös itkee Saana