Laula, lintunen, lehvältäs
mulle laulusi lempein,
hienoin, herkin ja hellimpäs,
helkaheileistä hempein!
Miksi murheinen?
Laulu on lapsi taivahan auringon,
niin kuin valkea, varjoton yö
on Pohjolan mailla.
Helkä, haaveeni, haudastain
vielä virtesi ankein,
että kukkisi kummullain
virpi viitani sankein!
Miksi murheinen?
Mulle syys on sun leikkisi lemmettyys,
kun sä kutsut mun syleilyys,
kuolen laineiden lailla.
