Isoisän olkihattu - Tapio Rautavaara

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin

Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin

Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt

Niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin

Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin

En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin

Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla

Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella

Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti

Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois

Kas syy on toinen: hennonnut ei millään mennä pois

Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin

Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin

Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan

Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan

Ja joka päivä iltasin kun kello tuli kuus

Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus

Odottavan sulkemista pienen myymälän

Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän

Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi

Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon

Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on

Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain

Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain

Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin

Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin

Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan

Ja vanhan kaapin kätköihin sen laitan uudestaan