Peltoniemen Hintriikan surumarssi - Tapio Rautavaara

On suo, pitkospuut

Tienä on vain pitkospuut

Ja ne vie luokse töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden

Osakseen sai köyhyyden

Vierahaks joskus hallan varmaan

Joskus hallan varmaan

Nyt on huoli pois

Lopun saivat puute ja huolet

Maiset vaivat

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta

Onhan Hintriikasta

Päästä jälleen kuulemaan

Miten veisataan

Niin harvoin tänne tuolta

Hallaiselta suolta

Köyhä joutaa lähtemään

Leipäkiireiltään

Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran

Kastejuhlaan Herran

Jäi jo kauas taa

Aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin

Mies, rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla

Siellä kukka kuolla

Tahtoo ennen aikojaan

Kesken nuoruuttaan

Niin myöskin päivä koitti

Jolloin kellot soitti

Puolisolle Hintriikan

Hetken muutaman

Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan