Päivänsäde ja menninkäinen (1949 versio) - Tapio Rautavaara

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde kultasiipi

Aikoi juuri lentää eestä sen

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

Katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa

Tunsi kummaa leiskuntaa

Sanoi: poltat silmiäni

Mutt' en ole eläissäni

Nähnyt mitään yhtä ihanaa

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo taivaltaa

Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien

Säde vastas: peikko kulta

Pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa

Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa