Vain merimies voi tietää - Tapio Rautavaara

Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa

Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa

Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa

Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa

Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää

Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää

Vain merimies voi tietää miten kaipuu kaukomaan

Voi veren saada polttamaan sen tuntee suonissaan

Vain merimies voi tietää miten kutsuu synnyinmaa

Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa

Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää

Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää

Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa

Kun kiertää monta satamaa ja aina uuden saa

Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan

Vaan silti aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan

Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää

Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää