Vangin Laulu - Tapio Rautavaara

Auran aallot hiljallensa laskee

Niin monivaiheisena merehen

Sen rannal istuu poika vankilassa

Menneisyys tarjoo hälle muistojaan

Mennyttä on mun nuoruuteni aika

Mun kukoistuksein, kaikki kunnia

Kuin vesi pienoisesta purosesta

tai kukat vihreältä nurmelta

Mä kasvoin niin kuin kukka kalliolla

Jot illan vieno tuuli häilyttää

Kun syksyn myrsky kulkee raivopäissään

On tempaava tuon kukan mukanaan

Vangittu oon mä vuotta kaksitoista

Mä poika alta kahdenkymmenen

Suljettu on mun nuoruuteni aika

Nyt tähän synkkään vankikomeroon

Äitini varmaan mua syleillessään

Haaveili tulevaista onneaan

Oi, äiti, äiti älä soimaa lastas

Vaik haaveilusi häipyi vankilaan

Maailman polut täynnä kyyneleitä

Miks minut murheet tiellä yllätti

Sain nauttia vain hetken nuoruudesta

Kun maailman ilot minut vietteli

Anna anteeks kurjat rikokseni

Sit kyynel silmin anteeks anelen

En saa mä muuten vankilassa rauhaa

Oi vastaa äiti, vastaa minulle

Vanki raukka laulun laulahtaapi

Hän vastausta turhaan odottaa

Vain raudat raskaat maahan helähtääpi

Vastaus kolkko niistä kajahtaa

Vankilasta vapahaks kun astun

Niin auran aallot on mua vastassa

Niin hiljaa, hiljaa vaivun aaltoin alle

Oi, äiti älä kaipaa lastasi